Kyykkyjä kehiin – kadotettujen lihasten metsästys

Vaikka ensimmäiset salikerrat olivat lähinnä epätoivoista räpistelyä, alkoivat työn tulokset näkyä yllättävän nopeasti. Hiki päässä kyykätessä pelkän tangon kanssa olivat fiilikset varsin alhaalla, mutta hammasta purren päätin jatkaa eteenpäin. Iso kiitos kuuluu myös Maijen (mun PT) sinnikkäälle kannustukselle ja patistamiselle. Luovuttamiselle ei vaan ollut aikaa eikä paikkaa.

Kuvahaun tulos haulle pilakuvat kuntosali

Personal Trainerin kanssa työskentely oli minulle alusta lähtien sopiva tapa viedä omaa kuntoiluprojektia eteenpäin. Testien avulla saatiin kartoitettua lähtötaso ja oikeanlaisella tekemisellä varmistettua harjoittelun tuloksellisuus. Ei ole yhdentekevää, mitä siellä salilla touhutaan. Oikeanlaiset liikkeet, oikeilla vastuksilla ja painoilla varmistivat lihaskunnon nopean kehittymisen. Salitreenit tuntuivat myös helpolta tavalta päästä hommassa alulle ja rakentaa myös itsenäistä viikko-ohjelmaa harjoitteluun.

Kuntosalikäyntien ohella starttasin myös ohjatuilla tunneilla käymisen. Vanha kunnon Body Pump tuli kuvioihin ja löytyi Jumppalan ohjelmasta myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia kuten Bodyvive ja Bodybalance. Varsinkin alussa halusin kokeilla erilaisia tunteja ja hakea itselle parhaalta tuntuvia harjoituksia ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäiset tunnit olivat yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä. Siitä oli kyllä liikkumisen ilo kaukana, eivätkä salien isot peilit mitenkään parantaneet omia fiiliksiä!

Onneksi marraskuulle tultaessa tilanne alkoi jo parantua. Maije kehitti saliohjelmaa koko ajan rankempaan suuntaan ja tunneilla huomasin jo jaksavani lähes kaikki liikkeet. Hidasteeksi muodostuivat istumatyössä vuosien varrella jumiutuneet hartiat, mitkä haittasivat lähes kaikkia ylävartalon harjoitteita. Hooverit ja alaspäin katsovat koirat olivat ja ovat vieläkin minulle aivan mahdottomia asentoja.

Sain Maijelta myös hyvän venyttelyohjelman kotia varten, mutta myönnettäköön, että suoritukset sillä sektorilla ovat jääneet valitettavan vähäisiksi. Vaikka hyvin tiedän, että liikkuvuus on vähintään yhtä tärkeää kuin lihaskunto, ei venyttelystä oikein tahdo jaksaa innostua. Välillä olen pakottanut itseni tekemään perusvenytykset kävelylenkin jälkeen, mutta aina sitä tahtoo vähän oikoa ja lyhentää venyttelyaikoja. Kokeilkaapa joskus kellon kanssa, niin huomaatte, että 30 sekuntia on tosi pitkä aika.

Tuloksia ei kuitenkaan saavuteta pelkällä liikunnalla vaan tueksi tarvitaan myös muutoksia ruokailutavoissa. Mitä syö, milloin syö ja kuinka paljon. Niistä lisää seuraavassa blogissa.

Miksi tässä taas näin kävi?

Havahduin kesällä 2017 siihen, että oleminen ja tekeminen tuntuivat jotenkinraskaalta ja vaikealta. Lähes kaikkeen ryhtyminen vaati ponnisteluja ja tuntui, ettei energiaa riitä edes peruselämiseen: työt, koti, perhe ja ystävät. Kiloja oli päässyt kertymään, mutta suurempi huolenaihe itselle oli huono kunto.

Patsastelua kesällä 2017

Olen useasti sanonut, että olen ihan huippuluokan laihduttaja. Kymmeniä kiloja on pudonnut erilaisilla kuureilla ja ohjelmilla viimeisten vuosikymmenien aikana. Sen lisäksi minä, niin kuin moni muukin, tiedän kyllä, mitä pitäisi syödä ja milloin ja mitä liikuntaa tarvitaan, jotta kunto pysyy hyvällä tasolla ja eläminen on kivaa.

Inspiraatio ja motivaatio tulee joskus pienistä asioista. Minulle syksyn motivaatioruiske oli kesällä 2018 Turussa järjestettävä Gymnaestrada. Turun Urheiluliiton vanhoista jumppareista koottu Tuulettaret kuulosti mahtavalta projektilta, mutta peiliin katsoessa todellisuus iski. Kiva ajatus, mutta jotain pitää muuttua, jotta voin lähteä mukaan. Näin vanhemmalla iällä kriittisyys ulkonäköön on jo vähän lieventynyt, mutta ellei kunto riitä, niin ei sitä oikein voi joukkueessa voimistella.

Urhelupuistossa kävelytestaukset

Olin jo jonkun aikaa pyöritellyt ajatusta Personal Trainerin hankkimisesta, mutta se oli jäänyt hyväksi ajatukseksi. Gymnaestrada innostuksessani päätin kysellä vinkkejä, mistä löytäisin hyvän PT:n ja saisin kuntokuurini käyntiin. Eipä aikaakaan, kun sitten löysin itseni Urheilupuistosta Maijen seurasta kuntotestejä tekemässä. Kävelytesti vielä meni, mutta lihaskuntotestit saivat minut melkein itkemään – kuntohan oli aivan surkea!

Ensimmäiset kuntosalikerrat olivat suorastaan masentavia. Muistot ja kuvitelmat omasta suorittamisesta eivät lainkaan vastanneet todellisuutta. Tunnekirjo vaihteli epätoivon, häpeän, kiukun ja epäuskon välillä. Tässä kohdassa Maijen loistava valmennus ja zemppihenki olivat todella tarpeeseen. Lokakuulta alkaen tapasimme viikottain kuntosalilla ja jo muutamassa viikossa alkoi tuloksia syntyä. Salikäyntien lisäksi otin ohjelmaan jumpat ja bodypumpin sekä kunnon kävelylenkit. Päätimme yhdessä, että tavoite on vähintään 3 liikuntakertaa viikossa, pari ulkoilulenkkiä ja välipäivinä hyötyliikuntaa.

Alusta alkaen yksi minua ohjaava tekijä oli maltti ja oman kehon kuuntelu. Tällä iällä ei halua rikkoa paikkoja ja usean päivän kärvistely lihaskivuissa ei houkuttele myöskään. Lämmittely, oikea tekeminen ja venyttelyt varmistavat, ettei venähdyksiä, revähdyksiä tai lihaskramppeja synny ja sen myötä harjoittelemaan pystyy säännöllisesti.

Nyt, kun on jo päästy vuoden 2018 puolelle, ovat tulokset lupaavia. Kunto on kohonnut, paino pudonnut ja ennen kaikkea elämisen laatu on parantunut. Virtaa riittää ja motivaatio on korkealla edelleen. Matkahan on vasta alussa.