Kesä ja Keski-iän Kabaree ihan täysi kymppi!

Palasin juuri katsomasta Gymnaestradan loppunäytöstä ja mieli on vähän haikea, kun Tuulettarien kuusi kuukautta kestänyt urakka on takana. Perjantaina kevään harjoittelu huipentui Turun Kaupunginteatterin lavalla kahdessa loppuunmyydyssä esityksessä. Tunne tanssia loistava koreografia lähes 40 mahtavan naisen kanssa oli sanoinkuvaamattoman upea. Koko projekti on antanut niin mielettömän määrän energiaa ja iloa, ettei sitä osannut edes kuvitella.

Oma kuntokuuri on kulkenut Tuulettarien harjoittelun rinnalla hitaasti, mutta varmasti. Kevään aikana kiloja on karissut vähän hitaammassa tahdissa, mutta alaspäin on menty. Samalla kunto on kohonnut ja liikunnan ilo tullut keskeiseksi osaksi arkea. Vielä ei sillä saralla ole valmista, mutta miksi tässä elämässä pitäisi asioita saada valmiiksi. Hyvät hankkeet kestävät koko elämän ja varsinkin liikunnan ja terveellisten ruokatottumusten kohdalla kyse on uudesta elämäntavasta.

”Elämässä pitää olla unelmia ja unelmat on tehty saavutettaviksi” kommentoi Tuulettarien puuhanainen Heli Rimpi karonkan kiitospuheessa. Oli upeaa, että minäkin sain olla mukana toteuttamassa Helin unelmaa, josta tuli myös minun ja monen muun unelma, minkä täyttymys tehtiin yhdessä. Teatterin lavalta välittyi kaikki se riemu ja ilo, mikä on täyttänyt kevään viikoittaiset harjoitukset. Tanssin viimeisten tahtien ja pyörähdysten aikana mielen täytti sekä ylpeys siitä, että onnistuimme suorituksessa myös haikeus siitä, että nyt kaikki on ohi.

Eikä kaikki toki ole ohi, elämä, tanssi ja ihanat Tuulettaret jatkavat eteenpäin uusiin haasteisiin. Moppimuisteluja järjestellään jo loppukesään ja on sitä väläytelty 2019 Gymnaestradan matkaa Itävaltaankin. Haluamme myös olla mukana rakentamassa ensi kevään Kuntovitosta ja toivottavasti innostamassa muita liikunnan pariin.

Oma kuntokuurikin on vielä kesken. Matkaa on vielä tavoitepainoon ja nilkan murtuminen vähän vaikeuttaa juoksuprojektia, minkä ehdimme käynnistää Maijen kanssa. Toisaalta nyt on jotain uutta odotettavaa ensi syksylle. Kesällä voi vähän nautiskella, liikkua luonnossa ja toivottavasti myös golf kentällä. Gymnaestrada 2018 oli myös minulle ”kesän liikuttavin festari” niin fyysisesti kuin tunnepuolella.

Toivotan kaikille energian täyttämää ja aurinkoista kesää. Meidän moppaajien tunnuslauseeksi muodostui Andellin Minnan kuolematon

”Jos ei muista, niin aina voi mopata!”,

missä kiteytyy koko projektin henki siitä, kun fiilis on katossa, niin epäonnistuminen on mahdotonta.

Toukokuussa toteutuvat tavoitteet!

Nyt jo viikon verran ihanat kevätkelit ovat hellineet ja antaneet mahdollisuuden siirtyä saleilta ulkoliikuntaan. Tuulettarien Gymnaestrada ohjelma ”Keski-iän kabaree” alkaa valmistua ja 38 naisen energinen joukkue hioo ohjelmaa näytöskuntoon. Edelleen harjoitukset ovat naurun säestämiä ja kaikista huokuu liikunnan ilo, mutta mukaan on tullut myös hieman lisää tavoitteellisuutta ja hippunen kilpailuhenkeäkin pinnistää esiin jostain muistojen uumenista.

On jotenkin palkitsevaa huomata, että vanha sanonta ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa” pitää paikkaansa. Liikkeiden opettelu ja varsinkin muistaminen vie vähän enemmän aikaa, eikä kaikkeen keho enää taivu, mutta jostain selkäytimestä tulee tahti, liikeradat, kuviot ja paikat ja ennen kaikkea se valtava ilo voimistella joukkueena ja onnistua yhdessä. Se mitä olen tässä projektissa oppinut, on että asioista, joista on saanut iloa ja hyviä fiiliksiä, kannattaa pitää kiinni ja jos ne ovat päässeet hautautumaan, voi ne kaivaa uudelleen esiin.

Liikunta on valtavan palkitsevaa. Se tuo hyvä mieltä ja edistää omaa terveyttä. Paremmassa kunnossa arki sujuu jouhevammin ja mielikin on kirkkaampi. Kevätharavointi ei saanut tänä keväänä käsivarsia kipeiksi, eikä mökin risusavotan jälkeisenä aamuna sängystä nouseminen saanut irvistämään kivusta.

Kuntovitonen lähestyy ja itsekin päätin liikuntakärpäsen puremana ja upeiden kelien innoittamana kokeilla juoksemista. Viime juoksulenkistä taitaa olla jo kymmenen vuotta, enkä suoraan sanoen ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Jotenkin se on aina ollut yhtä puuskuttamista ja epätoivoista sykkeet tapissa menoa ilman liikuntanautinnon häivääkään. Never say never -fiiliksillä kuitenkin lähdimme Maijen kanssa yhdessä testaamaan asiaa. Aika pian huomasin, että 7 kuukauden kuntokuurista huolimatta, kestävyydessä olisi vielä kehitettävää.

Kiitos Maijen, opin lenkillä, ettei tarkoitus ole puuskuttaa yli 150 sykkeellä, vaan pitää syke paljon alempana ja juostessakin pitäisi pystyä puhumaan. Minulla on vielä matkaa siihen, että jaksaisin edes vitosen juosta hengästymättä, mutta sehän ei estä Kuntovitoselle osallistumista. Siinä mukaan tulee myös liikunnan yksi parhaista puolista eli yhdessä tekeminen ja mahtava seura.

Tämä kuntokuuri on opettanut minulle monia asioita itsestäni ja siitä, millaista elämää haluan elää. Hyvä kunto ja se, että viihtyy omassa kropassaan, ovat ainakin minulle tärkeitä ja kuuluvat ehdottomasti haluamaani elämään. Ystävät ja yhdessä olo ovat asioita, joista saa voimaa ja intoa. Kaiken ikäisenä kannattaa asettaa tavoitteita ja ottaa rohkeasti vastaan haasteita. Siitä saa ihan valtavasti lisää sisältöä elämään.

Kuntovitonen voi olla toukokuun tavoite tai siitä voi ottaa startin liikunnalliseen kesään!

Hurahtanut mittaamiseen, teknologia vie mennessään ja tuo lisää intoa

On jännä huomata, kuinka kiinnostavaa on tietää, miten harjoittelu on mennyt. Millä sykealueella on liikuttu ja paljonko kaloreita harjoituksen aikana tuli poltettua. Joululahjaksi saamani Polarin aktiivisuusmittari on tuonut aivan uutta kulmaa harjoitteluun ja itse asiassa myös päivittäiseen aktiivisuustason hallintaan.

Tuntuu vähän hölmöltä välillä huomata, kuinka innoissaan voi viisikymppinen olla omista suorituksistaan. Koko treeni tuntuu jotenkin todellisemmalta, kun siitä jää dokumentaatio omaan Polar Flow appiin. Siitä voi sitten ihmetellä, kuinka ylös sai sykkeen nousemaan jumpan askelluksissa tai montako prosenttia rasvaa paloi kuntosalilla. Myös tällaiselle harrastajaliikkujalle tieto lisää innostusta ja tekee treenaamisesta jotenkin tavoitteellisempaa.

 

 

 

Aktiivisuusmittari kertoo myös sen, milloin aktiivisuutta ei ole. ”Time to move” hälytys pitkän istumisen jälkeen kehottaa nostamaan peffan penkistä esimerkiksi työnteon lomassa. Toimistollamme sähköpöydät mahdollistavat työnteon seisten, mikä on aivan loistava vaihtoehto monen tunnin istumiselle. Verenkierto vilkastuu ja energiatasot pysyvät huomattavasti parempana työpäivän mittaan, kun välillä tekee töitä seisten ja siinähän voi samalla myös tehdä pieniä jumppaliikkeitä excelin pyörittämisen lomassa.

Jaksan myös innostua omasta nukkumisestani ja unen laadusta. Onko uniaikaa riittävästi ja mikä osuus unesta on syvää unta. Hyvinvoinnin ja terveyden kannalta uni on vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka ja liikunta. Kun kaikki osa-alueet ovat kunnossa, niin kroppa voi hyvin ja se pitää myös korvien välin paremmassa kunnossa. Virkeänä ja energisenä työt sujuvat ja elämä hymyilee. Jaksaa harrastaa ja olla sosiaalinen eli elää täysillä ja nauttia siitä.

Kevät on melkein täällä, on jo päästy huhtikuun puolelle ja aurinko paistaa kauniisti ja kannustaa ulkoiluun. Myös kevään ja kesän tavoitteet tulevat lähemmäs alkavat jo tuntua konkreettisemmilta. Meidän Tuulettarien esitysohjelma alkaa olla kasassa ja näytöksen lähestyminen nostaa tunnelmaa. Myös Kuntovitonen lähestyy ja toivottavasti se on jollekin se tavoite ja motivaattori, mikä on innostanut liikuntaan.

Startataan huhtikuun kevättä ja intoa rinnassa!

Painonpudotus on yksinkertaista, syö vähemmän kuin kulutat ja paino putoaa – vai onko sittenkään?

Olen useamman kerran miettinyt, mikä siitä terveellisesti syömisestä oikein tekee niin vaikeaa. Toki on monia koulukuntia sen suhteen, pitäisikö syödä protskuja, hiilareita, kilokaupalla kasviksia, juoda litroittain vettä vai mitä oikein pitäisi tehdä. Yksinkertainen on kuitenkin tässäkin kaunista ja ihan se vanhanaikainen lautasmalli toimii edelleen. Puolet kasviksia, neljännes proteiineja ja neljännes hiilareita noin niin kun yksinkertaistettuna.

Kertoimet tuleekin sitten siitä, että paljonko, kuinka usein ja koska. En tiedä, onko erityisesti naisten perusongelma, kun päivä menee ihan kivasti. Puuro- tai jugurttiaamiainen, salaattilounas, hedelmä iltapäivällä ja ihan fiiliksissä mennään viiteen asti, kun hyvin on taas zempattu koko päivä. Ja sitten koko setti romahtaa kolmeen metvurstileipään, kulholliseen pastaa, muutamaan suklaapalaan ja jäätelöön. Tämä kaikki siihen kuuden ja kymmenen väliin ja sitten nukkumaan. Olo tuntuu raskaalta, uni ei tule ja mielessä pyörii lupaus paremmasta seuraavana päivänä. Tätä sitten toistetaan päivästä toiseen ja viikonloppuna settiin voi vielä lisätä pari lasia punkkua.

Oman kuntokuurin ruokapuolen tärkein oivallus oli järkevän ruokarytmin kehittäminen. Kun vähän nälkäisenä kiirehtii töitten jälkeen jumppaan ja sen jälkeen vielä nälkäisempänä kotiin, ei treeni kulje ja tulee syötyä joka päivä liikaa. Vaihtaminen siihen, että ensin töistä kotiin, päivällinen, pieni rentoutus ja sitten treenaamaan, sai treenin kulkemaan paremmin ja illalla riittää ihan kevyt iltapala kuten jugurtti.

Olen myös painonpudotuksessa pyrkinyt muistamaan ”maltti on valttia” -periaatteen. Tasainen parin kilon kuukausivauhti tuntui aluksi tosi pieneltä ja siltä, ettei mitään tapahdu. Kuitenkin eron huomaa muutaman kuukauden jälkeen niin painossa kuin mitoissa. Mikä parasta kaapista löytyy jatkuvasti ”uusia” vaatteita, jotka on jo kerran hylätty, mutta näyttävät taas ihan kelvollisilta päällä.

Kyllähän tämäkin lautasmallin vaatimukset täyttää.

Voi olla, etten alan ammattilaisilta saa ihan täyttä hyväksyntää, mutta haluan siitä huolimatta jakaa Suskin viisi teesiä painonhallintaan:

  • Normiruualla pitää pärjätä. En enää suostu
    syömään/juomaan mitään jauheista tehtyä mössöä
  • Ruuan pitää maistua hyvältä ja siitä pitää tulla hyvä mieli
  • Vähintään viisi ateriaa päivässä tarvitaan hyvään oloon
  • Viiniä tarvitaan viikonloppuisin
  • Elämästä pitää nauttia ja herkuttelulle olla tilaa

Tämän kuntokuurin aikana olen syönyt lukuisia kertoja hyvin ravintolassa, kokannut kotona herkkuja ja hyggeillyt punkkulasin kanssa viikonloppuiltaisin. Perusarki on kuitenkin melko säntillistä: terveellinen hyvin rytmitetty ruokailu, salitreenejä, jumppaa tai ulkoilua iltaisin, ei napostelua iltaisin, kun ei edes tee mitään mieli. Paino putoaa hitaasti, mutta kunto kasvaa ja fiilikset on mahtavat.

Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa kohti valoa ja kesää ja tietysti Tuulettarien debyyttiä Gymnaestradassa kesäkuussa.

Kyykkyjä kehiin – kadotettujen lihasten metsästys

Vaikka ensimmäiset salikerrat olivat lähinnä epätoivoista räpistelyä, alkoivat työn tulokset näkyä yllättävän nopeasti. Hiki päässä kyykätessä pelkän tangon kanssa olivat fiilikset varsin alhaalla, mutta hammasta purren päätin jatkaa eteenpäin. Iso kiitos kuuluu myös Maijen (mun PT) sinnikkäälle kannustukselle ja patistamiselle. Luovuttamiselle ei vaan ollut aikaa eikä paikkaa.

Kuvahaun tulos haulle pilakuvat kuntosali

Personal Trainerin kanssa työskentely oli minulle alusta lähtien sopiva tapa viedä omaa kuntoiluprojektia eteenpäin. Testien avulla saatiin kartoitettua lähtötaso ja oikeanlaisella tekemisellä varmistettua harjoittelun tuloksellisuus. Ei ole yhdentekevää, mitä siellä salilla touhutaan. Oikeanlaiset liikkeet, oikeilla vastuksilla ja painoilla varmistivat lihaskunnon nopean kehittymisen. Salitreenit tuntuivat myös helpolta tavalta päästä hommassa alulle ja rakentaa myös itsenäistä viikko-ohjelmaa harjoitteluun.

Kuntosalikäyntien ohella starttasin myös ohjatuilla tunneilla käymisen. Vanha kunnon Body Pump tuli kuvioihin ja löytyi Jumppalan ohjelmasta myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia kuten Bodyvive ja Bodybalance. Varsinkin alussa halusin kokeilla erilaisia tunteja ja hakea itselle parhaalta tuntuvia harjoituksia ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäiset tunnit olivat yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä. Siitä oli kyllä liikkumisen ilo kaukana, eivätkä salien isot peilit mitenkään parantaneet omia fiiliksiä!

Onneksi marraskuulle tultaessa tilanne alkoi jo parantua. Maije kehitti saliohjelmaa koko ajan rankempaan suuntaan ja tunneilla huomasin jo jaksavani lähes kaikki liikkeet. Hidasteeksi muodostuivat istumatyössä vuosien varrella jumiutuneet hartiat, mitkä haittasivat lähes kaikkia ylävartalon harjoitteita. Hooverit ja alaspäin katsovat koirat olivat ja ovat vieläkin minulle aivan mahdottomia asentoja.

Sain Maijelta myös hyvän venyttelyohjelman kotia varten, mutta myönnettäköön, että suoritukset sillä sektorilla ovat jääneet valitettavan vähäisiksi. Vaikka hyvin tiedän, että liikkuvuus on vähintään yhtä tärkeää kuin lihaskunto, ei venyttelystä oikein tahdo jaksaa innostua. Välillä olen pakottanut itseni tekemään perusvenytykset kävelylenkin jälkeen, mutta aina sitä tahtoo vähän oikoa ja lyhentää venyttelyaikoja. Kokeilkaapa joskus kellon kanssa, niin huomaatte, että 30 sekuntia on tosi pitkä aika.

Tuloksia ei kuitenkaan saavuteta pelkällä liikunnalla vaan tueksi tarvitaan myös muutoksia ruokailutavoissa. Mitä syö, milloin syö ja kuinka paljon. Niistä lisää seuraavassa blogissa.

Miksi tässä taas näin kävi?

Havahduin kesällä 2017 siihen, että oleminen ja tekeminen tuntuivat jotenkinraskaalta ja vaikealta. Lähes kaikkeen ryhtyminen vaati ponnisteluja ja tuntui, ettei energiaa riitä edes peruselämiseen: työt, koti, perhe ja ystävät. Kiloja oli päässyt kertymään, mutta suurempi huolenaihe itselle oli huono kunto.

Patsastelua kesällä 2017

Olen useasti sanonut, että olen ihan huippuluokan laihduttaja. Kymmeniä kiloja on pudonnut erilaisilla kuureilla ja ohjelmilla viimeisten vuosikymmenien aikana. Sen lisäksi minä, niin kuin moni muukin, tiedän kyllä, mitä pitäisi syödä ja milloin ja mitä liikuntaa tarvitaan, jotta kunto pysyy hyvällä tasolla ja eläminen on kivaa.

Inspiraatio ja motivaatio tulee joskus pienistä asioista. Minulle syksyn motivaatioruiske oli kesällä 2018 Turussa järjestettävä Gymnaestrada. Turun Urheiluliiton vanhoista jumppareista koottu Tuulettaret kuulosti mahtavalta projektilta, mutta peiliin katsoessa todellisuus iski. Kiva ajatus, mutta jotain pitää muuttua, jotta voin lähteä mukaan. Näin vanhemmalla iällä kriittisyys ulkonäköön on jo vähän lieventynyt, mutta ellei kunto riitä, niin ei sitä oikein voi joukkueessa voimistella.

Urhelupuistossa kävelytestaukset

Olin jo jonkun aikaa pyöritellyt ajatusta Personal Trainerin hankkimisesta, mutta se oli jäänyt hyväksi ajatukseksi. Gymnaestrada innostuksessani päätin kysellä vinkkejä, mistä löytäisin hyvän PT:n ja saisin kuntokuurini käyntiin. Eipä aikaakaan, kun sitten löysin itseni Urheilupuistosta Maijen seurasta kuntotestejä tekemässä. Kävelytesti vielä meni, mutta lihaskuntotestit saivat minut melkein itkemään – kuntohan oli aivan surkea!

Ensimmäiset kuntosalikerrat olivat suorastaan masentavia. Muistot ja kuvitelmat omasta suorittamisesta eivät lainkaan vastanneet todellisuutta. Tunnekirjo vaihteli epätoivon, häpeän, kiukun ja epäuskon välillä. Tässä kohdassa Maijen loistava valmennus ja zemppihenki olivat todella tarpeeseen. Lokakuulta alkaen tapasimme viikottain kuntosalilla ja jo muutamassa viikossa alkoi tuloksia syntyä. Salikäyntien lisäksi otin ohjelmaan jumpat ja bodypumpin sekä kunnon kävelylenkit. Päätimme yhdessä, että tavoite on vähintään 3 liikuntakertaa viikossa, pari ulkoilulenkkiä ja välipäivinä hyötyliikuntaa.

Alusta alkaen yksi minua ohjaava tekijä oli maltti ja oman kehon kuuntelu. Tällä iällä ei halua rikkoa paikkoja ja usean päivän kärvistely lihaskivuissa ei houkuttele myöskään. Lämmittely, oikea tekeminen ja venyttelyt varmistavat, ettei venähdyksiä, revähdyksiä tai lihaskramppeja synny ja sen myötä harjoittelemaan pystyy säännöllisesti.

Nyt, kun on jo päästy vuoden 2018 puolelle, ovat tulokset lupaavia. Kunto on kohonnut, paino pudonnut ja ennen kaikkea elämisen laatu on parantunut. Virtaa riittää ja motivaatio on korkealla edelleen. Matkahan on vasta alussa.