Kyykkyjä kehiin – kadotettujen lihasten metsästys

Vaikka ensimmäiset salikerrat olivat lähinnä epätoivoista räpistelyä, alkoivat työn tulokset näkyä yllättävän nopeasti. Hiki päässä kyykätessä pelkän tangon kanssa olivat fiilikset varsin alhaalla, mutta hammasta purren päätin jatkaa eteenpäin. Iso kiitos kuuluu myös Maijen (mun PT) sinnikkäälle kannustukselle ja patistamiselle. Luovuttamiselle ei vaan ollut aikaa eikä paikkaa.

Kuvahaun tulos haulle pilakuvat kuntosali

Personal Trainerin kanssa työskentely oli minulle alusta lähtien sopiva tapa viedä omaa kuntoiluprojektia eteenpäin. Testien avulla saatiin kartoitettua lähtötaso ja oikeanlaisella tekemisellä varmistettua harjoittelun tuloksellisuus. Ei ole yhdentekevää, mitä siellä salilla touhutaan. Oikeanlaiset liikkeet, oikeilla vastuksilla ja painoilla varmistivat lihaskunnon nopean kehittymisen. Salitreenit tuntuivat myös helpolta tavalta päästä hommassa alulle ja rakentaa myös itsenäistä viikko-ohjelmaa harjoitteluun.

Kuntosalikäyntien ohella starttasin myös ohjatuilla tunneilla käymisen. Vanha kunnon Body Pump tuli kuvioihin ja löytyi Jumppalan ohjelmasta myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia kuten Bodyvive ja Bodybalance. Varsinkin alussa halusin kokeilla erilaisia tunteja ja hakea itselle parhaalta tuntuvia harjoituksia ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäiset tunnit olivat yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä. Siitä oli kyllä liikkumisen ilo kaukana, eivätkä salien isot peilit mitenkään parantaneet omia fiiliksiä!

Onneksi marraskuulle tultaessa tilanne alkoi jo parantua. Maije kehitti saliohjelmaa koko ajan rankempaan suuntaan ja tunneilla huomasin jo jaksavani lähes kaikki liikkeet. Hidasteeksi muodostuivat istumatyössä vuosien varrella jumiutuneet hartiat, mitkä haittasivat lähes kaikkia ylävartalon harjoitteita. Hooverit ja alaspäin katsovat koirat olivat ja ovat vieläkin minulle aivan mahdottomia asentoja.

Sain Maijelta myös hyvän venyttelyohjelman kotia varten, mutta myönnettäköön, että suoritukset sillä sektorilla ovat jääneet valitettavan vähäisiksi. Vaikka hyvin tiedän, että liikkuvuus on vähintään yhtä tärkeää kuin lihaskunto, ei venyttelystä oikein tahdo jaksaa innostua. Välillä olen pakottanut itseni tekemään perusvenytykset kävelylenkin jälkeen, mutta aina sitä tahtoo vähän oikoa ja lyhentää venyttelyaikoja. Kokeilkaapa joskus kellon kanssa, niin huomaatte, että 30 sekuntia on tosi pitkä aika.

Tuloksia ei kuitenkaan saavuteta pelkällä liikunnalla vaan tueksi tarvitaan myös muutoksia ruokailutavoissa. Mitä syö, milloin syö ja kuinka paljon. Niistä lisää seuraavassa blogissa.