Toukokuussa toteutuvat tavoitteet!

Nyt jo viikon verran ihanat kevätkelit ovat hellineet ja antaneet mahdollisuuden siirtyä saleilta ulkoliikuntaan. Tuulettarien Gymnaestrada ohjelma ”Keski-iän kabaree” alkaa valmistua ja 38 naisen energinen joukkue hioo ohjelmaa näytöskuntoon. Edelleen harjoitukset ovat naurun säestämiä ja kaikista huokuu liikunnan ilo, mutta mukaan on tullut myös hieman lisää tavoitteellisuutta ja hippunen kilpailuhenkeäkin pinnistää esiin jostain muistojen uumenista.

On jotenkin palkitsevaa huomata, että vanha sanonta ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa” pitää paikkaansa. Liikkeiden opettelu ja varsinkin muistaminen vie vähän enemmän aikaa, eikä kaikkeen keho enää taivu, mutta jostain selkäytimestä tulee tahti, liikeradat, kuviot ja paikat ja ennen kaikkea se valtava ilo voimistella joukkueena ja onnistua yhdessä. Se mitä olen tässä projektissa oppinut, on että asioista, joista on saanut iloa ja hyviä fiiliksiä, kannattaa pitää kiinni ja jos ne ovat päässeet hautautumaan, voi ne kaivaa uudelleen esiin.

Liikunta on valtavan palkitsevaa. Se tuo hyvä mieltä ja edistää omaa terveyttä. Paremmassa kunnossa arki sujuu jouhevammin ja mielikin on kirkkaampi. Kevätharavointi ei saanut tänä keväänä käsivarsia kipeiksi, eikä mökin risusavotan jälkeisenä aamuna sängystä nouseminen saanut irvistämään kivusta.

Kuntovitonen lähestyy ja itsekin päätin liikuntakärpäsen puremana ja upeiden kelien innoittamana kokeilla juoksemista. Viime juoksulenkistä taitaa olla jo kymmenen vuotta, enkä suoraan sanoen ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Jotenkin se on aina ollut yhtä puuskuttamista ja epätoivoista sykkeet tapissa menoa ilman liikuntanautinnon häivääkään. Never say never -fiiliksillä kuitenkin lähdimme Maijen kanssa yhdessä testaamaan asiaa. Aika pian huomasin, että 7 kuukauden kuntokuurista huolimatta, kestävyydessä olisi vielä kehitettävää.

Kiitos Maijen, opin lenkillä, ettei tarkoitus ole puuskuttaa yli 150 sykkeellä, vaan pitää syke paljon alempana ja juostessakin pitäisi pystyä puhumaan. Minulla on vielä matkaa siihen, että jaksaisin edes vitosen juosta hengästymättä, mutta sehän ei estä Kuntovitoselle osallistumista. Siinä mukaan tulee myös liikunnan yksi parhaista puolista eli yhdessä tekeminen ja mahtava seura.

Tämä kuntokuuri on opettanut minulle monia asioita itsestäni ja siitä, millaista elämää haluan elää. Hyvä kunto ja se, että viihtyy omassa kropassaan, ovat ainakin minulle tärkeitä ja kuuluvat ehdottomasti haluamaani elämään. Ystävät ja yhdessä olo ovat asioita, joista saa voimaa ja intoa. Kaiken ikäisenä kannattaa asettaa tavoitteita ja ottaa rohkeasti vastaan haasteita. Siitä saa ihan valtavasti lisää sisältöä elämään.

Kuntovitonen voi olla toukokuun tavoite tai siitä voi ottaa startin liikunnalliseen kesään!